Joulu saapui virallisesti Torontoon ja on uskomatonta, että tämä tapahtui vain muutamassa päivässä. Palattuani takaisin Torontoon Montréalissa viettämäni viikonlopun jälkeen huomasin jouluvalojen ja –koristeiden vallanneen Toronton kadut ja kauppojen näyteikkunoiden saaneen jouluisemman ilmeen, minkä lisäksi katusoittajat olivat alkaneet soittaa Petteri Punakuonoa ja Rekiretkeä. Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaustapahtuma Cavalcade of Lights, missä esiintyi paikallisia popartisteja, käytiin kuvauttamassa itsensä kanadalaisen jalkapallon Grey Cup-pystin kanssa ja nähtiin huikea vartin kestänyt ilotulitus-show. Ilotulituksen kohdalla korostan sanaa ”show”, koska kyseessä ei ollut tavallinen raketti-ohjelmanumero: Ilotulituksen aikana kaiuttimista soi dramaattinen elokuvamusiikki, raketit ammuttiin taivaalle musiikin tahdissa samanaikaisesti kaupungintalon juurelta ja katolta ja show’n aikana liekehtivällä tuolilla istunut mies liisi vaijeria pitkin kaupungintalon edessä olevan aukion yli! Sunnuntaina nähtiin perinteinen jouluparaati, mihin osallistui lähes sata organisaatiota, yhteisöä ja koulua. Paraatissa nähtiin kaikkea mahdollista soittokunnista hopeisiin joutseniin ja käveleviin kahvikuppeihin ja pelihahmoihin! Kaksituntisen paraatin lopuksi paikalle ilmestyi itse joulupukki porojen vetämässä reessä ja toivotti kaikille hyvää joulua.
 |
| Jouluporoja ja -reki Toronton keskustassa |
Hauskuus jatkui myös töissä, sillä avustin mm. insinööreille pidetyllä internet-tiedonhakukurssilla ja pääsin kirjastoauton kyytiin. Pyyntö avustaa koulutustilaisuudessa tuli vain päivän varoitusajalla, mutta koska kyseinen ajankohta oli merkitty minulle vapaaksi, se sopi hyvin aikatauluuni. Kurssin opettaja oli äärimmäisen kiitollinen avustani, koska kurssille odotettiin kahtakymmentä osallistujaa ja hän olisi joutunut muussa tapauksessa valmistelemaan tietokoneluokan ja huolehtimaan osallistujista yksin. Lyhyesti sanottuna minä huolehdin käytännön järjestelyistä (tietokoneille kirjautuminen ja sammuttaminen tunnin jälkeen, tuolien järjestäminen valmiiksi, osallistujien avustaminen ongelmatilanteissa), jolloin opettaja pystyi keskittymään luentonsa valmistelemiseen ja pitämiseen. Kirjastoautossa toimin niin ikään varsinaisen virkailijan assistenttina eli hoidin kirjojen lainausta ja palautusta sekä hyllytin palautettuja aineistoa. Tällä kirjastoautoreitillä matkustimme kaupunginosaan, missä asui paljon venäläisiä. Kirjastoauton kuljettajana toimineen virkailijan mukaan on äärimmäisen tärkeää huomioida kirjastoautossa asioivat asiakkaat ja tehdä heidän olonsa mukavaksi, joten kielitaidostani oli hyötyä tässä suhteessa. Venäjää jonkin verran osaavana hyödynsin kielitaitoani vastaamalla asiakkaille mahdollisuuksien mukaan heidän omalla kielellään, mistä monet olivat todella otettuja. Kuullessaan minun olevan Suomesta muutamat asiakkaat esittelivät vastaavasti heidän omaa Suomi-tietämystään :)
 |
| Värikkäitä kuutioita Ontarion tiedekeskuksen pihalla |
Sanonnan mukaan leikkivä lapsi on terve lapsi eikä hauskuudessa mitattuna taida olla tiedekeskuksen voittanutta leikkipaikkaa. Vierailin kuluneella viikolla Ontarion tiedekeskuksessa, missä oli meneillään mm. avaruutta, urheilua ja ihmiskehoa esitteleviä näyttelyitä. Näyttelyitä kiertäessä opin paljon uusia asioita, mutta erityisesti kaksi ajatusta jäivät mieleeni: Täyttäessään 50 vuotta ihminen on kävellyt neljä kertaa edestakaisen matkan New Yorkista Sydneyyn. Lisäksi ihmisen muistia verrattiin valtavaan holviin, jolla on portinvartija. Holvi on ääriään myöten täynnä muistoja ja ajatuksia, mutta portinvartija päättää, mitkä näistä muistoista pääsevät pois holvista eli mitkä asiat on syytä muistaa tietoisesti. Mikäli tämä teoria pitää paikkansa, olisi mielenkiintoista tietää millä kriteereillä oma portinvartijani valikoi muistamisen arvoisia asioita ;)
Edellisestä hiusteni leikkaus- ja värjäyskerrasta oli kulunut jonkin aikaa, joten oli aika asioida parturissa. Tiettyyn hiusmalliin tottuneena ja pitkät luonnollisen ruskeat hiukset omaavana parturin tuoliin istahtaminen hirvitti, koska parturilla oli voimakas vieras aksentti ja hän halusi värjätä hiukseni voimakkaan punaisiksi. En ollut varma, käsittikö parturi toiveeni hiusmallista ja –väristä oikein (olisiko minulla lähtiessäni irokeesi tai vaaleanpunaiset hiukset), mutta päätin ottaa riskin ja luottaa parturin näkemykseen. Riskinotto kannatti, sillä leikkauksesta tuli tismalleen haluamani ja uusi hiusväri näytti UPEALTA! Parturi leikkasi hiuksiani juuri sopivasti ja vaaleanruskeat hiukset peittyivät punaisenmustan värin alle (kaukaa katsottuna hiukseni näyttävät lähes mustilta, mutta valo paljastaa niiden olevan todellisuudessa syvänpunaiset). Muodonmuutokseni huomattiin myös töissä, sillä parturointia seuranneina päivinä yksikään työkaveri ei ohittanut minua kehumatta uutta lookiani. Tapasin pomoni hänen mennessään lounaalle ja nähdessään minut hän osoitti päätään ja sanoi: ”Rakastan hiuksiasi!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti