Kylmä ja sateinen syyssää saapui Torontoon, joten oli aika kaivaa esille pitkähihaiset neuleet ja paksummat sukat. Kiitospäivän vuoksi kirjastot olivat kiinni maanantaina, mutta tiistaina tapahtui sitäkin enemmän. Harjoitteluohjelmani mukaan minun olisi pitänyt vierailla Toronto Reference Libraryssa tiistaiaamuna, minkä jälkeen olisin työskennellyt loppupäivän harjoittelukirjastoni asiakaspalvelussa. Kalenterin laatijalle oli kuitenkin sattunut virhe, sillä todellisuudessa TRL- vierailu olikin iltapäivällä eikä minun olisi pitänyt työskennellä asiakaspalvelussa sinä päivänä. Virheestä huolimatta en kuitenkaan saanut aamupäivää vapaaksi, koska harjoittelukirjastossani tarvittiin ahkeria työntekijöitä hoitamaan jokaisen kirjastovirkailijan inhoamaa työtä: Tyhjentämään palautusautomaatin lajittelulaatikoita. Suomeksi tämä tarkoitti seuraavaa: Nappaa palautusautomaatin lajittelema kirja, kiikuta se oikealle osastolle menevään laatikkoon, nappaa uusi kirja ja jatka samaa rataa. Tavoitteena oli pitää laatikot mahdollisimman tyhjinä, jotta ne eivät tulvi kirjoista eivätkä laatikkoihin putoavat paksut kirjat riko samaan laatikkoon putoavia cd-levyjä. Pitkän viikonlopun aikana palautetuista aineistoista johtuen lajiteltavia kirjoja putosi laatikoihin jatkuvalla syötöllä, joten minun piti kirjaimellisesti juosta hiki hatussa pitääkseni laatikot tyhjinä. Muut kirjastovirkailijat naureskelivat juoksemiselleni ja huutelivat: ”Miten menee?”. Urakan jälkeen totesin, ettei tämän jälkeen ainakaan tarvitse lähteä lenkille…
Sain hoidettavakseni kaksi suurta projektia, sillä minun piti etsiä Kaatuneiden muistopäivään (Remembrance day) ja Halloweenin liittyviä teoksia. Kaatuneiden muistopäivänä muistetaan sodissa ja rauhanturvatehtävissä menehtyneitä kanadalaisia, joten minun piti etsiä Ensimmäiseen ja Toiseen maailmansotaan ja Korean sotaan sijoittuvia tai niistä kertovia kirjoja. Halloweeniin liittyen minun taas piti listata mahdollisimman pelottavia ja erilaisia kauhukirjoja. Projektien työstäminen oli mukavan haastavaa ja samalla tuli harjoiteltua tiedonhakua kirjaston tietokannasta.
Työskentelin toistaiseksi viimeistä viikkoa asiakaspalvelun ja liikkuvuuden osastolla, minkä jälkeen siirryn harjoittelukirjastossa muihin työtehtäviin. Viimeisen työpäivän kunniaksi työkaverit olivat järjestäneet minulle jymy-yllätyksen: He ojensivat minulle pienen punaisen lahjakassin, jossa oli onnittelukortti, Kanadan lipulla koristeltu muki, käsirasvaa kirjojen käsittelyn kuivattamien käsieni hoitamiseksi sekä pullonavaaja-avaimenperä. He olivat myös ostaneet suklaakeksejä juhlan kunniaksi. Menin täysin sanattomaksi yllättävästä lahjasta, joten yksi kirjastovirkailijoista varoitti: ”Nyt et ainakaan ala vollottaa!” :D
Torontossa ollessaan ei pääse potemaan koti-ikävää, koska Suomi ja suomalaisuus tulevat vastaan kaikkialla. Kävellessäni tällä viikolla Toronton keskustassa ja etsiessäni erästä tiettyä liikettä edelläni kulki kaksi naista, jotka puhuivat keskenään suomea! Käveltyäni jonkin aikaa heidän takanaan kiristin tahtiani ja ohittaessani heidät sanoin heille suomeksi: ”Anteeksi, mutta menen tästä ohi”. Naiset olivat häkeltyneitä kuullessaan minun puhuvan suomea ja lyhyiden esittelyjen jälkeen he kysyivät, haluaisinko tulla kahville heidän kanssaan! Toinen tapaus sattui elokuva- ja musiikkikaupassa: Myyjä etsi asiakkaalleen suomalaisbändi Sonata Arctican levyä, mutta hänellä oli vaikeuksia bändin nimen tavaamisessa (”Miten tämä nimi oikein kirjoitetaan?!”). Hyvätapaisena kansalaisena autoin miestä mäessä ja neuvoin, miten kemiläisylpeyden nimi kirjoitetaan oikein. Kiitettyään minua avusta myyjä halusi tietää, mistä olen kotoisin. Vastasin hänelle sanomalla olevani kotoisin samasta maasta kuin Sonata Arctica, jolloin myyjä huudahti innostuneena: ”WAU! Olet SUOMESTA!!” Ilmeisesti myyjä tunsi hakemansa bändin, vaikka oikea kirjoitusasu ei ollutkaan hallussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti