"Anteeksi, minä vasta oppia sinun kieli"

Teknologian yleistyessä erilaisten laitteiden ja ohjelmistojen tunteminen alkaa olla välttämättömyys eri ammateissa. Osallistuin tällä viikolla kahdelle teknologiakurssille, joista toisella esiteltiin keinoja opettaa kirjastoasiakkaille internetin ja erilaisten laitteiden käyttöä ja toisella sukellettiin videopelaamisen ihmeelliseen maailmaan. Molemmilla kursseilla käsitellyt asiat olivat suurimmaksi osaksi tuttuja entuudestaan, koska olin suorittanut koulussa kirjastopedagogiikan kurssin ja peliteollisuus oli tuttua oman harrastuneisuuden pohjalta. Kursseille osallistuminen ei ollut kuitenkaan ajantuhlausta, sillä opin käyttäjäkurssilla muutamia tehokkaita keinoja edistää uusien opittujen taitojen muistamista (joita voin hyödyntää myös omassa opiskelussani!) ja pelikurssilla pääsimme askartelemaan pienissä ryhmissä oman sotapelin. Piirsimme suurelle paperiarkille saaria ja saarten ympärille erikokoisia vyöhykkeitä. Kullakin pelaajalla oli kaksi meri- ja yksi maapelinappula, joilla pystyi liikkumaan ja ampumaan eri etäisyyksiä. Pelin ideana oli hoidella muut vastustajat, jolloin viimeisenä selviytynyt pelaaja voitti. Pelikierrosten edetessä muutimme pelin sääntöjä kurssin ohjaajan antamien ohjeiden perusteella ja tällä tavoin huomasimme käytännössä sääntöjen muuttamisen vaikutuksen pelin etenemiseen tai vaikeusasteeseen. Olin aluksi todella surkea pelaaja ja minut hoideltiin heti pelin alussa, mutta tajuttuani pelin idean tarjosin muille ryhmäläisille kunnon vastuksen ja pelaaminen oli hauskaa! Toisaalta hauskuus taitaa olla pelaamisen pohjimmainen tarkoitus? ;)

Kerroin viime viikolla kiinnostuneeni e-kirjoista ja halunneeni oppia niistä lisää. Tapasin kuluneella viikolla Toronto Public Libraryn e-kirjojen hankinnasta vastaavan henkilön, joka tutustutti minut e-kirjojen ja lukulaitteiden ihmeelliseen maailmaan. Tapaamisen aikana opin, mistä e-kirjoissa on kysymys, miten ne toimivat käytännössä ja millaisia ongelmia e-kirjojen kirjastokäyttöön liittyy. Virkailija esitteli minulle kirjaston e-kirjojen valinta- ja hankintaprosessia sekä näytti, miten lukulaite toimii. Lisäksi hän tehosti oppimistani lainaamalla minulle iPadin viikonlopun ajaksi, jotta voisin leikkiä ja tutustua laitteeseen ja e-kirjojen lukemiseen kaikessa rauhassa! Luonnollisesti vietin monta rattoisaa tuntia leluni parissa ja tämän jälkeen ymmärrän sähköisen lukemisen suosiota hieman paremmin. Virkailijan mukaan kustantajat eivät halua luovuttaa e-kirjoja kirjastokäyttöön myyntilukujen laskemisen ja pirastismin pelossa, mutta onko pelko aiheellinen?

Montréalin keskusta Montréal Towerista nähtynä

Matkustin viikonloppuna kolmeksi päiväksi Kanadan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Montréaliin, mistä vihjasin teille viime viikolla. Saarella sijaitsevaa kaupunkia kutsutaan lempinimellä ”Kanadan Pariisi” (kaupungissa on satoja pieniä ja idyllisiä kahviloita) ja se tunnetaan mm. Pilanpäiten-kujeilijoista, Cirque du Soleil- sirkuksesta ja Simple Plan-bändistä. Asuin matkan aikana pienessä ja viihtyisässä hotellissa Mont Royalin kaupunginosassa ja kyseessä oli puhtaasti virkistysmatka. Harjoittelupomoni käskystä olin reilusti turisti ja kävin katsomassa turistinähtävyyksiä, räpsin lukemattomia kuvia ja ostin kassikaupalla matkamuistoja. Kolmen (tai paremminkin kahden) päivän aikana näin mm. Montréalin kaupungintalon, Basilique de Notre Dame- katedraalin, Quebecin provinssin kansalliskirjaston Grande bibliothèquen (joka nimensä mukaisesti oli VALTAVA!), McGillin yliopiston ja kuljin Vanhan Montréalin (Vieux-Montréal) kaduilla. Lisäksi kävin Sum41 ja Soundsationin yhteiskeikalla Metrópolis-klubilla, minkä päätteeksi ostin Sum41-bändin kokoelmalevyn. Vierailemistani kohteista kaksi oli selkeästi ylitse muiden: Place Jacques Cartier-aukio ja Olympiapuisto. Aukiolla kuvattiin Taking lives- elokuvan kohtaus, jossa Hart-niminen roisto pakenee poliiseja ja eksyttää heidät tällä kyseisellä aukiolla. Olympiapuistossa vierailin Montréal Towerissa ja osallistuin stadionilla pidetylle opastetulle kierrokselle. Jopa 60 000 henkeä vetävä stadion oli vaikuttava näky ja oli mielenkiintoista kuulla, että tornin ja stadionin arkkitehtuurit tukevat toisiaan. Kun oli kyse urheilusta, en lakannut kuulemasta ylistyksiä Helsingin olympialaisista, Saku Koivusta ja Lasse Virenistä :) Muista Kanadan provinsseista poiketen Quebecissa ja Montréalissa pääasiallinen kieli on ranska: 70%kaupungin asukkaista puhuu äidinkielenään ranskaa ja lähes kaikki kaupungissa olevat kyltit ovat pelkästään ranskaksi. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, koska kaupungissa pärjää helposti kouluranskalla (vaikka kielitaito olisi säälittävän surkea, montréalilaiset arvostavat hyvää yritystä. Nimim. "kokemusta on!") ja tarpeen vaatiessa myyjät, oppaat, virkailijat ym. vaihtavat keskustelukielen englanniksi.

Montréal Tower ja olympiastadion

Aamainen hotellilla