Finadian: Tarinoita vaahteranlehtien maasta: Kotiinpaluun ja kiitosten aika

Lähtiessäni Torontosta monet toivottivat minulle turvallista kotimatkaa, mutta harmikseni kukaan ei hoksannut toivoa hyvää onnea. Vajaan vuorokauden kestäneen kotimatkan aikana minulle selvisi syy koko syksyn kestäneeseen uskomattoman hyvään tuuriini: Kaikki vaikeudet oli säästetty paluumatkalle. Toronton lentokentällä jouduin jonottomaan omaa check in-vuoroani 45 minuuttia, minkä jälkeen jouduin maksamaan lisähintaa matkalaukkuni ylipainosta. Olin varautunut tähän, mutta jostain käsittämättömästä syystä summaa ei voinut maksaa check in-tiskille. Virkailija kirjoitti minulle erillisen maksutositteen, joka minun piti kiikuttaa hallin toisessa päässä olleelle maksupisteelle. Minun piti raahata samalla kahta laukkuani, joista toisesta katkesi hihna ja laukussa olleet tavarat lensivät lattialle! Passintarkastaja näki kohtauksen ja mentyäni hänen luokseen hän naurahti: ”Voi, sinä olit se jolta hajosi laukku! Sinulla onkin kova raahaaminen koko loppumatkan!” Välttääkseni hirvittävän kohtalon jouduin ostamaan uuden laukun, mutta huonoksi onnekseni lentokentällä myytiin vain kalliita merkkilaukkuja. Ostamani jättikokoinen laukku kesti urheasti koko Kanada-Suomi-paluumatkani ajan. Laukun hinnasta johtuen toivon, että voisin käyttää kyseistä veskaa vielä tulevaisuudessakin.

Lensin Lontooseen yölennolla, mutta jet lagista johtuen en saanut unta lentokoneessa. Vaikeudet jatkuivat Heathrow’n kentällä, missä jouduin tulliviranomaisten kynsiin: Matkatavaroissani oli jouluinen koriste-esine, jonka olin ostanut joululahjaksi sukulaiselleni. Tulliviranomaisen mukaan esine sisälsi liikaa nestettä enkä saanut lupaa viedä sitä Suomeen. Minua kehotettiin kuitenkin käymään kysymässä maahanmuuttoviranomaisten mielipidettä esineen kuljettamisesta. Raahasin jälleen kaksi laukkuani terminaalin toisessa kerroksessa sijainneeseen maahanmuuttovirastoon, josta sain luvan viedä esineen Suomeen. Palasin takaisin turvatarkastukseen, missä minut pysäytettiin jälleen tuliaiseni vuoksi. Selityksistäni huolimatta minua ei päästetty läpi esineeni kanssa, joten jouduin jättämään tuliaisen tulliviranomaisille. Lisäksi kierrellessäni tax free-myymälöissä minut pysäytettiin vähän väliä laukkuni tutkimisen ajaksi. Väsyneenä ja turhautuneena purin kiukkuani nauttimalla aamiaiseksi amerikkalaista kahvia ja vaahterasiirapilla maustettua kaurapuuroa ;)

Paluulentoni Lontoosta Helsinkiin myöhästyi tunnin Suomessa vallinneen lumimyräkän vuoksi. Helsinki-Vantaalla sain matkalaukkuni ensimmäisten joukossa, mutten tästä huolimatta ehtinyt kotipaikkakunnalleni menevään junaan. Kaikkien vaikeuksien jälkeen onneni kääntyi vihdoin, sillä lentokenttäbussin lippulaitteessa olleen teknisen vian vuoksi pääsin ilmaiseksi bussin kyytiin. Tikkurilan juna-asemalla eräs ystävällinen savolaisherra tarjoutui raahaamaan painavimman matkalaukkuni asemarakennukseen ja onnistuin vaihtamaan ennakkoon ostamani junalipun uuteen pientä maksua vastaan. Tämän jälkeen kotimatkani sujui ongelmitta ja kotipaikkakunnallani taksi odotti väsynyttä matkailijaa.

Näin lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet harjoittelumatkani onnistumiseen. Haluan kiittää kouluni opettajia ja muuta henkilökuntaa, jotka kannustivat lähtemään maailmalle ja auttoivat käytännönjärjestelyjen hoitamisessa. Kiitos myös sukulaisille, ystäville ja tuttaville tuesta ja kannustuksesta. Osa kiitoksista menee myös isäntäperheelle Torontossa, jotka suostuivat ottamaan Suomi-tytön taloonsa kolmeksi kuukaudeksi ja antoivat luvan käyttää tavaroitaan ja sähkölaitteitaan. Kiitos myös kaikista mahtavista retkistä ja illanistujaisista :) Haluan kiittää ehdottomasti myös harjoittelukirjastoni henkilökuntaa, jotka olivat äärimmäisen ystävällisiä ja tekivät kaikkensa harjoittelujaksoni onnistumiseksi. Sain vierailla lukuisissa mielenkiintoisissa paikoissa+tilaisuuksissa, tehdä monenlaisia työtehtäviä ja tavata erilaisia ihmisiä. Lopuksi iso kiitos TEILLE, JOTKA OLETTE SEURANNEET BLOGIANI! Bloggaaminen on ollut minulle suuri ilo ja toivon, että tekin olette viihtyneet blogini parissa. Pahoittelen ajoittaisia liian pitkiä blogitekstejä, mutta joinakin viikkoina olennaisten asioiden tiivistäminen oli vaikeaa ;)

Ulkomailla suoritettavaa harjoittelua/työskentelyä harkitseville haluan sanoa ”Tehkää se!”. Kielimuuri ja työläs paperisota saattavat kuulostaa haasteellisilta, mutta mielestäni ne eivät ole este jättää hieno tilaisuus käyttämättä. Luonnollisesti ulkomaille lähteminen vaatii työtä, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Ulkomailla työskentely parantaa kielitaitoa ja antaa uusia kokemuksia, joista on hyötyä varsinkin työnhaussa. Lisäksi mukaan tarttuu muistoja, joita kelpaa muistella vanhana kiikkutuolissa ;)