Työviikolla tein pääsiassa kahdenlaisia työtehtäviä: parina päivänä työstin jälleen kanadalaisia kirjastoja käsittelevää kouluprojektiani, mikä otti tällä viikolla huimia edistysaskeleita. Pomoni suunnitelma herätellä kanadalaisia kollegojaan tuotti tulosta ja sain valtavasti vastauksia tutkimusprojektiani varten laatimaani kyselyyn. Kanadasta löytyy muistaakseni kymmenen provinssia ja jokaisella provinssilla on oma kirjastojärjestönsä. Pomoni antoi minulle listan näiden kirjastojärjestöjen puhelinnumeroista ja kehotti minua soittamaan kyseisiin kirjastojärjestöihin pyytääkseni apua tutkimukseeni liittyen. Puhelimella soittaminen oli hauskaa, mutta valitettavasti tutkimustani varten hakema menestys oli hyvin vaihtelevaa. Yhdessä järjestössä oltiin äärimmäisen kiinnostuneita tutkimuksestani, parista numerosta ei vastattu ollenkaan ja jätin useita soittopyyntöjä puhelinvastaajiin. Odotamme nyt jännityksellä, onnistummeko saamaan Toronton lisäksi muita yleisiä kirjastoja mukaan tutkimukseen… Haastattelin myös kahta Toronto Public Libraryn johtotehtävissä olevaa henkilöä tutkimukseni merkeissä ja haastattelun lopuksi sain lahjaksi työntekijöiden velvollisuuksia ja oikeuksia esittelevän kirjan, mistä oli valtavasti apua tutkimuksessani.
Projektini lisäksi avustin tietokirjallisuus-lukupiirissä ja senioreiden tietokonekurssilla. Tavallisesta tietokonekurssista poiketen seniorikurssilla oli keksi- ja kahvitarjoilu, minkä lisäksi kurssille sai tulla ja sieltä lähteä mielensä mukaan. Tästä johtuen tällaisella kurssilla avustaminen oli uudenlainen ja mielenkiintoinen kokemus! Pyynnöstäni pomoni järjesti minut tutustumaan lukemisvaikeuksista kärsiville lapsille suunnattuun Leading to Reading- ohjelmaan, missä vapaaehtoistyöntekijä ja lapsi tapaavat viikoittain lukemisen ja leikkien/pelien merkeissä. Pääsin tarkkailemaan yhtä tapaamiskertaa sivusta, mutta tapaamisen lopuksi kyseinen lapsi haastoikin minut shakkimatsiin! Lapsi tarjosi kunnon vastuksen ja ottelu päättyi tasapeliin :)
Kanadalaiset ovat fanittamisen mestareita. Viikonloppuna Torontossa konsertoi useita nimekkäitä kanadalaisia, kuten Justin Bieber, Carly Rae Jepsen ja Simple Plan (CRJ toimi sekä Bieberin että SP:n lämppärinä). Justin Bieberin esiintyminen Rogers Cenrte-stadionilla sai kaupungin ydinkeskustan täysin sekaisin: Useita tunteja ennen porttien avaamista kadut tulvivat violettiin ja valkoiseen pukeutuneista pikkutytöistä, joiden Boyfriend- ja Baby-laulu kuului useiden kortteleiden päähän. He jopa onnistuivat tukkimaan kaksi vilkasta katua! Paras oli kuitenkin konserttipaikalle ajanut valkoinen limusiini, joka pysähtyi hetkeksi liikennevaloihin. Auton odottaessa lupaa jatkaa matkaansa auton takaosassa ollut ikkuna avautui, ikkunasta ilmestyi kolmen noin 12-vuotiaan tytön päät ja he lauloivat täydestä sydämestä Bieberin As long as you love me- kappaletta! Tämä veti kadulla liikkuneet ohikulkijat täysin sanattomiksi ja auton mentyä joku totesi: ”Wau, he ovat todellisia faneja!”
Simple Plan-bändi vieraili sunnuntaina Chapters Indigo-kirjakaupassa, sillä bändistä kertova tietokirja ilmestyi viime kuussa. Bändi jakoi nimikirjoituksia kirjoihin, cd-levyihin ym. fanituotteisiin sekä poseerasi fanien kanssa valokuvissa. Nimmarikeikan jälkeen bändi esiintyi Toronton Air Canada Centressä pidetyssä suurkonsertissa. Sain tietää nimmarikeikasta vasta torstai-iltana eikä tapahtumaan osallistumista tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Bändiä viisi vuotta fanittaneena tapaaminen oli todellinen unelmien täyttymys eikä muisto laulaja Pierre Bouvierin kanssa otetusta fanikuvasta taida unohtua aivan äkkiä! Bändin jäsenet olivat hauskoja, iloisia ja leikkisiä, minkä lisäksi vieraan aksenttini tunnistaneet kitaristit halusivat heittää yläfemmat Suomi-tytön kanssa :D Soittajat kiittelivät kotimaatani hyvänä keikkapaikkana, minkä lisäksi sain kuulla muutaman sanan ruotsia! Fanijonossa vallitsi hyvä tunnelma ja edelläni jonottanut fani oli onnistunut houkuttelemaan myös äitinsä mukaan fanitapaamiseen. Äiti oli äärimmäisen innostunut kuullessaan minun näkevän lempibändini ensimmäistä kertaa livenä ja jonottaessamme hän varmisti usein minun muistavan hengittää, jotten pyörtyisi astuessani kanadalaisrokkareiden eteen :) Äiti tarjoutui myös ottamaan minusta yhteiskuvan Pierren (laulajan) kanssa, mutta kirjakaupan henkilökunta hoiti tämän tehtävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti