Hyvää joulua, työtä ja yhdessäoloa!

Kaupungin ja kauppojen joulukausi avattiin virallisesti pari viikkoa sitten ja tällä viikolla asukkaat seurasivat perässä. Jouluvalot ja –koristeet ilmestyivät talojen kuisteille ja varsinkin pimeän laskeuduttua värikkäät vilkkuvat jouluvalot valaisevat kadut kauniisti. Jotkin pihoista on koristeltu vain yksinkertaisilla koristeilla, mutta joidenkin eteen on nähty selvästi vaivaa. Eräässä talossa oli ”tunnelirakennelma”, joka johdatti kulkijat kadulta talon ovelle. Rakennelman ympärille oli kasattu valoja, jotka sytytettiin vilkkumaan värikkäästi illalla. Joulu näkyi myös katukuvassa: Viikon aikana järjestettiin lukuisia joulutoreja, joista oli mahdollista ostaa uniikkeja joululahjoja (käsitöitä, koriste-esineitä ja itse tehtyjä makeisia ja leivonnaisia). Myös ostoskeskukset täyttyivät joululahjoja hankkivista ihmisistä.

Vietin toiseksi viimeisen työviikkoni lastenosastolla. Halusin työskennellä kyseisellä osastolla, koska mielestäni en ollut viettänyt tarpeeksi aikaa siellä oppiakseni tuntemaan osaston työtavat. Osastolla työskennelleet virkailijat olivat hyvillään saadessaan minut käyttöönsä, koska heillä oli lukuisia työn alla olevia projekteja. Autoin parin näyttelyn valmistelussa, joiden teemoina olivat nallejen teekutsut ja talvi. Talvinäyttelyä varten kävimme ostamassa yhden virkailijan kanssa tekolunta, talviaiheisia postikortteja ja pehmolumiukon läheisestä dollarikaupasta. Lisäksi tarkistin neljä laatikollista vauvojen kuvakirjoja (olivatko puhtaita, ehjiä ja turvallisia vauvoille? Mikäli kirjoissa oli jotain vikaa, laitoin ne erilliseen laatikkoon tai puhdistin ne) ja hyllyllisen satutuokiomateriaaleja. Satutuokionuket oli lajiteltu satujen nimien mukaisiin kansioihin ja tehtävänäni oli tarkistaa, että oikeat nuket löytyivät oikeista kansioista. Tarina- ja vauvatuokiossa autoin tuokioiden valmisteluissa ja innostin lapsia leikkimään mukana. Tuokion jälkeen jaoin lapsille tarroja ja tarvittaessa lepertelin pikkuisille :)

Pääsin myös vierailemaan Toronto Public Libraryn bibliografisella osastolla, missä hankitaan ja käsitellään kaikkiin Toronton yleisiin kirjastoihin tulevat uutuusmateriaalit. Kirjastoalan opiskelijana vierailu oli ikimuistoinen kokemus ja oli kiehtovaa nähdä osaston toimintaa käytännössä. Osastojohtajien esittelyä kuunnellessa ja työntekijöiden uurastusta katsellessa tuntui käsittämättömältä, millaisella vauhdilla kaiken tulee tapahtua: Uutuuskirjan saavuttua nide pyritään saamaan ulos kirjastoihin alle viidessä päivässä ja tänä aikana aineisto pitää kirjata saapuneeksi, luetteloida, tarroittaa, tarkistaa mahdolliset varaukset ja lähettää oikeaan kirjastoon. Osastojohtajat mukaan lukien rakennuksessa työskentelee noin sata ihmistä ja koska viikoittain saapuu parhaimmillaan tuhansia käsiteltäviä niteitä, osastolla pitää melkoista kiirettä! Monikulttuurisena kaupunkina kirjastoihin tulee monenkielisiä aineistoja eikä kirjastoista luonnollisesti löydy kaikkien kielien taitajia. Tästä johtuen suomalaisen kirjasto-opiskelijan vierailu oli varsinainen onnenpotku luettelointiosastolle, koska heillä oli luetteloitavana kolme suomenkielistä kirjaa eikä kukaan osannut sanaakaan suomea. Minua pyydettiin vilkaisemaan kyseisiä teoksia ja kuvailemaan kirjojen sisältöä. Teoksista kaksi oli sanakirjoja ja yksi oli säveltäjä Rauno Lehtisen elämäkerta. Luonnollisesti luetteloijat olivat äärimmäisen kiitollisia avustani :)

Aikani Torontossa alkoi vedellä viimeisiään, joten vietin paljon laatuaikaa kämppisteni kanssa. Kävimme yhdessä jouluostoksilla hankkimassa joululahjoja ystäville ja sukulaisille ja toimimme toistemme makutuomareina. Paria poikkeusta lukuun ottamatta sain hankittua kaikki suunnittelemani joululahjat, minkä lisäksi hemmottelin myös itseäni. Ostin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi myös ainoan oikean luksusvaatteen, jonka perään olin katsellut koko syksyn ajan. Normaalisti en ehkä olisi maksanut moista hintaa ko. vaatteesta, mutta koska vaate tuntui mukavalta ja istui hyvin päälle, päätin repäistä tämän yhden kerran ;) Kävimme myös keilaamassa kaveriporukalla ja illan aikana tehtiin useita onnistuneita kaatoja. Seinänaapurini onnistui tekemään kolme täyskaatoa peräkkäin eikä kukaan käsittänyt, miten hän teki sen!! Harmiksemme hän ei onnistunut toistamaan temppua uudelleen :) Minä ja kämppikseni saimme kutsun ecuadorilaiseen iltaan, missä oli tarjolla perinteistä ecuadorilaista ruokaa, musiikkia ja seuraa. Monikulttuurisuudesta innostuneena lähdin juhliin pää kolmantena jalkana enkä katunut päätöstäni hetkeäkään. Tilaisuudessa vallitsi mahtava tunnelma ja illan aikana vaihdettiin ties kuinka monta poskisuudelmaa. Meille tarjottiin perinteistä ecuadorilaista kaneli-sokeri-rommijuomaa, jonka sanottiin olevan hyväksi vilustuneelle. Huonoksi onnekseni kyseiseen juomasatsiin oli lisätty liikaa rommia, mikä sai silmäni vuotamaan. Ecuadorilainen kaverini nauroi reaktiolleni ja vitsaili minun kannattavan tilata kyseistä juomaa toistekin! Tilaisuudessa soitettiin eteläamerikkalaista musiikkia livenä ja levyltä. Minuakin houkuteltiin tanssilattialle, mutta kieltäydyin sinnikkäästi kutsusta. Vastarintani kesti Juanesin La Camisa Negraan asti, jolloin pomppasin salamana tuolistani ja seurasin partneriani parketille. Tämän jälkeen minut nähtiin tanssilattialla useaan otteeseen, mutta yrityksestäni huolimatta en onnistunut pyörittämään lanteitani aitojen latinojen tavoin. Tämä herätti hilpeyttä pöytäseurueessa, mutta juhlimista seuraavana aamuna tervehtinyt särky todisti minun tehneen ainakin jotain oikein ;D